Sali ja muut sisätilat

^{Hailuodon nuorisoseurantalo. Näkymä eteisestä juhlasaliin. Kuva Tuomas Uusheimo.}

Perinteisten seurantalojen tiloihin kuuluu sali, näyttämö, ravintolatila eli ”puffetti” sekä aulassa sijaitseva lippuluukku. Nämä ovat seurantalojen arvokkaimpia erityispirteitä, jotka tulisi aina säilyttää. Korjaustyössä on tärkeää ottaa huomioon rakennuksen sisätilojen ja ulkoasun omaa aikaansa kuvastavat piirteet.

Katto- ja seinäpinnat eri aikakausina

Seurantalojen katto- ja seinäpinnat verhoiltiin ja käsiteltiin eri rakennusaikoina eri tavoin. Kattojen ja seinien puuverhouksissa on käytetty höylättyjä lautoja ja listoja. Puupanelointien rinnalla on käytetty erilaisia pahvi- ja paperiverhouksia 1880-luvulta lähtien. 

Vuosisadan vaihteessa seurantalojen salien hirsipinnat pyrittiin peittämään mahdollisimman pian rakentamisen jälkeen. Seinän alaosassa oli puupanelointi ja yläosassa pingotettu pahvi, jossa oli tapetti. Jugend-aikana ja myöhemmin hirsipinnalle jätetyissä saleissa käytettiin usein luonnonvärisiä puupanelointeja. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen yleistyivät jäykät ja kiiltäväpintaiset kartongit. 1930-luvulta lähtien yleistyi vanerin käyttö. Näitä seurasi huokoinen kuitulevy, joka yleistyi sekä kattojen että seinien pinnoitteena. 1950-luvulle on tyypillistä kapeaprofiilisen petsatun paneelin käyttö. 1960-luku toi seurantalojen sisätiloihin lastulevyt, joiden käyttö yleistyi 1970-luvulla tehtyjen lisälämmöneristysten yhteydessä.

Koristemaalaukset

Pienten seurantalojen päätilat olivat aluksi niukasti koristettuja. Kaupunkien seurantalojen saleihin tehtiin mallikirjojen mukaisia koristemaalauksia 1800-luvulta lähtien. Jugend-aika toi saleihin uusia puusta leikattuja koristeaiheita. Itsenäisyyden alussa 1920- ja 1930-luvuilla saleja koristettiin pelkistetyin koristemaalauksin ja tekstein. Kattoja jaettiin värillisin listoin kenttiin. Jälleenrakennusaika toi yksiväriset maalatut pinnat ja luonnonväriin petsatut tai lakatut puuverhoilut. Suurten 1970-luvun peruskorjausten väri maailmaan kuuluivat kirkkaat värit; oranssi, vihreä, punainen.

Vaatimattomankin juhlasalin koristeaiheisiin ovat yleensä kuuluneet näyttämön koristeelliset reunukset ja käsinmaalatut kulissit sekä parven kaiteen koristeaiheet.

Seurantalojen sisätilojen väritystä on muutettu harvoin, arviolta 30 vuoden välein. Vanhat koristemaalaukset ja tapetit ovat usein peittyneet uusien käsittelyjen ja levytysten alle.

Kulissit

Seurantalojen näyttämöille yleistyivät 1900-luvun alussa niin kutsutut tyyppikulissit. Niitä oli kolme kokonaisuutta: metsämaisema-, hirsitupa- ja salikulissit. Kokonaisuuteen kuului taustakulissin lisäksi helpommin siirreltävät sivukulissit ja katosta riippuva yläkate.  Maiseman malli oli usein omalta paikkakunnalta.   

Seurantalojen koristemaalauksia ja kulisseja tekivät kiertävät koristemaalarit ja taiteilijat. Kulissien maalausperinne jatkui 1940-luvulle saakka. Käsinmaalatut kulissit ovat seurantalon arvokasta kulttuuriperintöä.

• Sisustuksen eriaikaiset lisät ja kerrokset ovat oma arvokas lukunsa talon historiaa. Korjaushankeen tavoitteeksi ei siksi tulisi asettaa sisätilojen palauttamista aiempaan, jo kadonneeseen asuun ellei sille ole myös rakennusteknistä syytä.
  
  
• Seurantalojen viehätys liittyy niiden usein vaatimattomaan asuun ja niukkoihin yksityiskohtiin ja väritykseen. Korjaustyössä on tärkeää ottaa huomioon rakennuksen sisätilojen ja ulkoasun omaa aikaansa kuvastavat piirteet.
  
  
• Eri aikakausien sisustusmateriaalien tunnistamiseen voi pyytää apua maakuntamuseoiden asiantuntijoilta tai korjausrakentamiseen erikoistuneilta suunnittelijoilta tai entisöijiltä.

^{Salien näyttämöiden kulissimaalaukset ovat osa vuosisataista lavastusperinnettä. Maakansan seurantalo, Iitti. Kuva Tuomas Uusheimo.}

Lattia

Perinteisiin seurantaloihin kuuluu yleensä usein värillinen lautalattia. Lautalattian pintakäsittelyksi suositellaan huonetilasta ja tapauksesta riippuen vahausta tai maalausta. Vahattu lattia on myös hyvä tanssittava. Lakatut lattiat yleistyivät vasta sotien jälkeen ja ovat tyypillisiä uudemmille urheiluseurojen taloille. 

Kivirakenteisten seurantalojen lattioiden päällysteinä on käytetty parkettia, erityyppisiä lattialaattoja sekä linoleum-mattoja.

• Seurantalon lattia tulisi uusia entisen kaltaisella pitkäikäisellä ja kestävällä materiaalilla (lautalattia, linoleum, massiivipuuparketti). Vanhoissa puulattioissa tulisi käyttää vain hengittävää pintamateriaalia.

Kalustus, valaistus ja varusteet

Seurantalon salin kalusteina ovat olleet irtotuolit, paikalla tehdyt penkit tai yhteen kytketyt tuolit. Seinustoja kiersi usein penkkirivi. Seurantaloihin on myöhemmin tuotu myös elokuvateattereista vapautuneita tuoleja.

Saliin liittyvän ravintolatilan kalusteina oli perinteisiä tupakalusteita, yksinkertaisia jakkaroita ja pöytiä. Ravintolan varusteisiin kuuluu myös paikalla tehty tarjoilutiski. Jotkut kalustevalmistajat markkinoivat jo 1900-luvun alussa erityisesti seurantaloille tarkoitettuja kalusteita, kuten naulakoita. Seurantalojen salien varustuksiin kuuluvat myös puhujapöntöt ja lipputelineet.

Valaisimet ovat oleellinen osa talojen sisustusta. Seurantaloon kuuluvat perinteellisesti riippuvalaisimet ja lampetit. Vaatimatonta salia koristi yksinkertaisten pallovalaisimien rivi, suuressa salissa valaisimet oli saatettu ryhmitellä ryhmiin. Osassa sodan jälkeen rakennetuissa tai peruskorjatuissa seurantaloissa on käytetty aikakauden taidokkaasti muotoiltuja valaisimia.

Vuosikymmenien saatossa vanhoja valaisimia on vaihdettu loisteputkivalaisimiksi. Vanhoja kunnostusta odottavia valaisimia saattavat olla tallessa talon ullakolla tai varastossa.

• Seurantalojen vanhojen kalusteiden kunnostus on usein paras vaihtoehto. Mikäli uusia kalusteita hankitaan, tulisi niiden olla talon tyyliin sopivia pääosin puusta tehtyjä.
  
  
• Tilojen valaistus tehoa voidaan parantaa lisäämällä vanhojen valaisimien rinnalle uusia valaisimia. Uusittavat valaisimet tulisi valita talon henkeen sopiviksi.
  
  
• Ainakin salissa, aulassa ja ravintolatilassa on suositeltavaa käyttää vanhan mallisia katkaisimia ja pistorasioita.

^{Soihtulan ravintolan alkuperäinen tarjoilutiski on arvokas osa taloa. Kuva Tuomas Uusheimo.}