Seurantalojen pihojen hoito ja kunnostus
Seurantalojen pihojen kirjo on yhtä laaja kuin talojenkin. Yksi on keskellä kivikaupunkia sijaitseva kerrostalo ja toinen vanha maatalon pihapiiri talousrakennuksineen. Nämä talot on kuitenkin usein rakennettu maisemallisesti merkittäville paikoille. Ne sijoittuvat hyville rakennuspaikoille, kuiville ja lämpimille selänteille. Jokilaaksoissa tai järvien rannoilla sijaitsevissa kylissä ne ovat voineet saada myös rantatontin, joka takasi hyvän reitin myös vesitse.
Seurantalot erottuvat kylä- ja kaupunkikuvassa. Niillä on julkisen rakennuksen tuomaa arvoa. Pihat ovat osa käyttöympäristöä, ja niillä sijaitsee useita eri toimintoja: leikkipaikkoja, istutuksia, kesäteatterin lavoja tai katsomoita, lipunmyyntialue, saapumispaikka ja portti, pysäköintialue tai urheilupaikka. Seurantalot on tarkoitettu käyttäjiensä monimuotoisiksi tiloiksi, ja myös pihat tarjoavat oivia mahdollisuuksia yhteiseen tekemiseen ja ympäristön käyttöön sekä kehittämiseen. Pihat ovat voineet toimia erilaisissa opetustarkoituksissa ja yhäkin ne tarjoavat mahdollisuuden käyttäjiensä luontosuhteen vahvistamiseen ja kehittämiseen sekä uuden oppimiseen.
Koska lähtökohdat ovat niin moninaisia, ei näissä puitteissa ole mahdollista antaa yleispätevää ohjeistusta pihojen peruskunnostukseen. Kirjoituksen tarkoitus on tarjota seurantalojen käyttäjille ja vastuuhenkilöille ajatuksia siitä miten pihoja tulisi hoitaa, miten niitä on mahdollista kehittää ja minkälaisiin asioihin tulee kiinnittää huomiota hoitotyössä tai suunnitelmia tilattaessa.
Hembygdens Hopp, Lapinjärvi. Kuva Sanna Käyhkö.
Hoito
Hoitoon käytettävät resurssit on oltava tiedossa, jos pihaan suunnitellaan muutoksia. Huoltovapaata pihaa ei ole, mutta monet ratkaisut voivat helpottaa hoitoa ja samalla lisätä pihan ekologista monimuotoisuutta ja kiinnostavuutta.
Seurantalon pihan hoito on kiinteistöpihan hoitoa siinä missä muissakin rakennuksissa. Se, kuka pihaa hoitaa, on kiinteistön omistajan päätettävissä. Jos töitä tehdään talkoilla, ovat tavanomaiset haravointi-, kitkemis- ja nurmenleikkuutyöt vuosihoitoa, johon voivat osallistua kaikki halukkaat.
Inventointi ja selvitystyö ennen suunnittelua
Kasvillisuuden kehitys, muutos ja biologisen iän rajallisuus pakottavat hoitotöihin ja toisinaan myös muutostöihin. Laajan korjaushankkeen pohjalla tulee aina olla huolellinen lähtötilanteen kartoitus. Siihen sisältyy käyttäjien toiveiden lisäksi myös nykytilanteen kartoitus sekä mahdollisuuksien mukaan myös selvitys pihan historiallisista vaiheista ja aikaisemmista suunnitelmista. On selvitettävä, onko näitä suunnitelmia toteutettu, ja miten seurantalon ja sitä ympäröivän pihan maisemallinen asema on vuosikymmenten saatossa muuttunut. Joskus vanha pihakiveys tai pihapolut ovat voineet peittyä vuosien saatossa kertyneen hiekoitushiekan tai nurmen alle.
Pihan eri vaiheita joudutaan myös arvottamaan suhteessa toisiinsa. Miksi joku historiallinen vaihe on merkityksellisempi kuin toinen? Mikä kerrostuma unohdetaan tai jopa tuhotaan, ja mikä halutaan nostaa esiin? Pihan tulee olla miellyttävä, mutta arvottamisen ei pidä perustua ainoastaan omiin mieltymyksiin. Arvottaminen on vaativaa työtä, joka edellyttää ymmärrystä ja tietämystä puutarhataiteen historiasta. Se on tehtävä ammattilaisen toimesta, mieluiten yhteistyössä museoviranomaisen kanssa. Koska kaikista pihoista ei suinkaan löydy vanhoja suunnitelmia, ovat vanhat valokuvat sekä muistitieto arvokkaita lähteitä pihan historiaa selvitettäessä.
Pihan kehittämisen tulee perustua käyttäjien tarpeiden lisäksi historiallisen miljöön kunnioittamiseen, maisemallisten arvojen ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen sekä hoitoon käytettävien resurssien huomioimiseen.
Ennen suunnittelun tilaamista kannattaa katsella seurantalon pihaa uusin silmin läheltä ja kaukaa. Onko seurantalo kylän merkkirakennus, joka aikaisemmin on erottunut pitkälle kylätielle tai kauas peltolaakson yli? Peittävätkö maisemaa ojanvarteen kasvaneet siemenkylvöiset koivut ja pajut vai onko pihaan istutettu tammi noussut kylän kruunuksi? Onko pihan ympärillä kauniisti leikattu kuusiaita vai ylikasvanut kuusiseinä, jossa on jo kuolleitakin yksilöitä? Johdatteleeko pihaan puukujanne tai onko siitä enää jäljellä muutama raihnainen vanhus? Voisiko olla aika istuttaa uusi? Nojaako vanha lipunmyyntikioski suureksi kasvaneeseen vaahteraan, jonka lehdet alkavat haudata kioskin helmoja? Onko pihassa syreeniviidakko, joka aiemmin oli hauska lehtimaja tai onko lipputangosta jäljellä enää rautatolpat? Vastaanottavatko roska-astiat vieraat heidän saapuessaan pihaan? Onko piha vain erämaaksi muuttunutta, autoille varattua hiekkakenttää, jossa ei tee mieli lainkaan oleskella? Minkälaisia toimenpiteitä ympäristö kaipaa, jotta piha ja rakennukset saisivat niille kuuluvan arvon ja tuottaisivat iloa käyttäjilleen?
Kasvillisuuden kartoittaminen on tärkeä työvaihe. Vanhoissa pihoissa voi olla jäljellä arvokkaita paikallisia puutarhakasvikantoja, jotka ovat osa kulttuuriperintöämme. Kestävät perennat ovat voineet sinnitellä vähälläkin hoidolla pihassa läpi vuosikymmenten.
Suunnittelu
Edellä olevissa kappaleissa on jo hieman sivuttu suunnittelua. Jos pihan perusparannus on edessä, on tärkeää turvautua suunnittelijaan, jolla on kokemusta vanhojen pihojen kunnostuksesta ja niihin liittyvistä selvityksistä. Osana pihasuunnitelmaa tai sen lisäksi on tarvittaessa laadittava valaistussuunnitelma sekä pintavesisuunnitelma, jossa esitetään rakennuksen ja tontin kuivanapitojärjestelyt sekä kattovesien poisjohtaminen. Pihasuunnittelun yhteydessä on hyvä tarkastella myös pihan turvallisuutta ja esteettömyyttä sekä mahdollisuutta niiden parantamiseen.
Pihasuunnitelmia laativat hortonomit ja maisema-arkkitehdit. Mahdollisesti tarvittavia erikoissuunnittelijoita voivat olla rakennesuunnittelija, sähkösuunnittelija ja LVI-suunnittelija. Suunnittelijalta kannattaa kysyä hänen referenssejään vastaavista töistä. Toteutettuja töitä on hyvä myös käydä katsomassa paikan päällä.
Pihasuunnittelu voi olla monen tasoista. Joskus riittää kevyempi suunnitelma, jossa kartoitetaan lähtötilanne ja mietitään ylläpitävää hoitoa sekä hahmotellaan tulevaisuuden kuvaa päätöksenteon avuksi. Joskus voi myös olla tarpeen laatia pari luonnosvaihtoehtoa, joista seurantalon toimijat päättävät, mihin suuntaan suunnittelussa edetään. Pihasuunnittelun yhteydessä tulee olla yhteydessä kunnan rakennusvalvontaviranomaiseen toimenpiteiden mahdollisen luvanvaraisuuden selvittämiseksi.
Tarkempi pihasuunnitelma sisältää asiakirjat, joiden avulla rakennuspaikan haltija (esimerkiksi yhdistys) tai tämän valtuuttama suunnittelija hakee kohteeseen tarvittavat rakennus- tai toimenpideluvat. Suunnitelmapiirustusten perusteella viherurakoitsija voi rakentaa suunnitelman mukaisen piha-alueen.
Suunnitelmaan sisältyy asemapiirustus, joista käyvät olemassa olevat rakennukset ja rakenteet, sadevesikaivot, pihan korkeustasot, istutettavat ja poistettavat puut, pensaat ja muu kasvillisuus, mahdolliset päällystettävät alueet sekä määräluettelot. Lisäksi suunnitelmaan kuuluu tarvittava määrä leikkauspiirustuksia ja muuta havainnollistavaa materiaalia sekä vihertyöselostus.
Virttaan työväentalo, Loimaa. Kuva Johanna Hakanen.
Vesi
Vesi on elämän lähde. Valitettavasti se on sitä myös ei-toivotuille rakennusten lahottajille. Pihan vesiolosuhteiden tarkistaminen on tärkeää. Routa, ajoneuvot, painuvat kaivannot tai muu toiminta voivat aiheuttaa pihalle yllättäviä veden kerääntymispaikkoja. On selvitettävä, imeytyykö vesi niistä ja mihin suuntaan se mahdollisesti ohjautuu.
Rakennuksen perustukset on tärkeää pitää kuivina. Vielä tärkeämpää on, ettei vesi ohjaudu suoraan rakenteisiin. Joskus maanpinta on kohonnut esimerkiksi tien korottamisen seurauksena, ja vesi ohjautuu suoraan seinälle. Tällaiset tilanteet tulee hoitaa kuntoon välittömästi, sillä ne aiheuttavat aina vaurioita rakennuksille. Mitä nopeammin asia saadaan ratkaistua, sen halvemmalla siitä päästään.
Liika vesi ja toisaalta sen puute ovat ongelmia. Ilmaston äärevöityminen aiheuttaa rankkasateita, joiden mittasuhteisiin ei pihan kuivatuksessa voi aina varautua. Tällöin tulee pihan suunnittelussa huomioida, voivatko vedet johtua sopivalle tulvareitille siten, etteivät ne aiheuta vaurioita rakennuksille tai naapurikiinteistöille. Huleveden, eli rakennetuille pinnoille satavan veden, ohjaaminen esimerkiksi kasvillisuuden käyttöön on suotavaa, sillä monesti istutukset kärsivät kuivuudesta. Hyvässä pihasuunnitelmassa on otettu huomioon myös lumitila ja sulamisvesien hallinta.
Pihoihin ei saisi turhaan lisätä läpäisemättömiä pinnoitteita, jotka estävät veden imeytymisen. Usein esimerkiksi pysäköintialueen asfaltointi on täysin turhaa. Toisaalta esimerkiksi VPK-talojen piha-alueilla on hyvä muistaa, että ajoneuvojen ammattimainen toistuva pesu on sallittu ainoastaan tähän tarkoitukseen rakennetulla pesupaikalla, josta jätevedet johdetaan hiekan- ja öljynerotuskaivon kautta jätevesiviemäriin. Toistuvaa pesua on esimerkiksi auton pesu kerran viikossa. Pesuvedet eivät saa johtua sadevesiviemäriin tai ojaan ja siitä edelleen vesistöihin tai pohjaveteen. Kunnan ympäristöviranomaiselta saa lisää tietoa asiasta.
Luontoarvot seurojentalojen pihoissa
Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat tosiasioita, joiden olemassaolo tulee huomioida kaikessa suunnittelussa ja rakentamisessa. Kotimaisten kasvikantojen käyttäminen pihoissa on turvallista, sillä ne ovat terveitä ja ilmastoomme sopeutuneita. Kasviuutuuksien tai muotikasvien kokeileminen historiallisissa ympäristöissä ei ole suotavaa, sillä ne eivät tue perinneympäristöjen säilymistä.
Lisäksi kasvillisuuden valinnassa tulee kiinnittää huomiota kasvupaikan olosuhteisiin. Valittu kasvi voi menestyä hyvin paikalla vain, jos olosuhteet ovat lajille suotuisat. Valoisuuden ja maaperän lisäksi tulee huomioida kasvien, erityisesti puiden, vaatima tila. Suurikasvuisia puita ei saa istuttaa liian lähelle rakennuksia, naapurin rajaa tai maisemallisesti haitallisiin paikkoihin.
Monimuotoisuuden vaaliminen ja kehittäminen pihoissa kannattaa huomioida sekä hoidon että peruskunnostuksen yhteydessä. Kuivia leikattavia nurmialueita kannattaa kehittää ketomaiseen suuntaan. Rehevämmilläkin nurmikoilla kannattaa pitää lyhyeksi leikattuna vain ne osat, joilla todella on käyttöä pelinurmena tai oleskeluun tarkoitettuna eduspihana. Pihan reunoilla kannattaa suosia niittyä, joka tarjoaa elinympäristöä perhosille, pölyttäjille ja muille hyönteisille. Nurmea voi jalostaa kukkivan niityn suuntaan laikuttamalla nurmialuetta ja lisäämällä laikkuihin kasvupaikalle sopivaa siemenseosta. Tässäkin kannattaa valita kotimaisista kasveista kerättyjä siemeniä.
Luontoarvojen vaalimiseen kuuluu myös myrkyttömien keinojen käyttö ei-toivottujen kasvien torjunnassa. Torjunta-aineita ei tule käyttää lainkaan, vaan rikkakasveiksi katsottujen kasvien poisto tulee tehdä mekaanisesti. Torjunta-aineet ovat haitallisia pieneliöstölle ja pölyttäjille ja mahdollisesti myös ihmisille.
Kasvit
Puut
Vanhojen puiden hoidossa tulee käyttää ammattilaisia henkilö- ja esinevahinkojen välttämiseksi. Puiden kuntoa arvioivat ja hoitotöitä tekevät ammattilaiset ovat arboristeja. Vahinkojen välttämiseksi on erityisesti vanhojen puiden kunnon jatkuva seuraaminen tärkeää. Puiden seurantaan tulee kiinnittää erityistä huomioita, jos pihalla on tehty muutostöitä, joiden yhteydessä on jouduttu kaivamaan puiden juuristoalueella tai pihan vesiolosuhteet ovat muuttuneet esimerkiksi pinnoitteiden lisäämisen tai pintavesien johtamisen seurauksena.
Vanhat jalopuut, mutta myös muut puut yksittäisinä pihapuina, kujanteina, lehväseinäminä tai ryhmäistutuksina ovat maiseman merkkipuita, joiden olemassaolo on tärkeää ympäristölle ja ihmisille. Jalopuiden elämää voi joskus jatkaa esimerkiksi keventämällä niiden latvusta. Tämä vaatii ehdottomasti ammattilaisen osaamista. Arboristi osaa myös arvioida, onko puun vakaus liian heikko sen säilyttämiseksi.
Jalopuita ei pitäisi lähteä poistamaan vain sillä perusteella, että ne silmämääräisesti vaikuttavat lahoilta, vaikkapa näkyvän onkalon takia. Esimerkiksi lehmuksen lahoaminen sisältäpäin kuuluu puun biologiseen kehitykseen, eikä se välttämättä tarkoita puulle kaatotuomiota, sillä putkimainen rakenne on vakaa. Puiden sienet ja lahottajat ovat arvokas osa luonnon monimuotoisuutta. Lahottajasienet ovat monivuotisia. Joskus niiden itiöemiä näkyy puiden rungolla. Itiöemät voivat joskus hävitä, mikä ei tarkoita puun tervehtymistä tai lahoamisen pysähtymistä. Puun lahoaminen alkaa yleensä rungon tai juuriston vaurioitumisesta. Sen takia pihan hoitotöissä tulee välttää puiden kolhimista tai juuristoalueella kaivamista. Tämä tulee tehdä selväksi myös kaikille nurmen leikkuusta vastaaville kesätyöntekijöille tai huoltoyhtiöille. On turvallisempaa antaa ruohon rehottaa puun ympärillä, kuin kolhia runkoa koneilla.
Puiden runkojen ja juuristoalueiden suojaaminen kaikkien rakennukseen kohdistuvien kunnostustöiden aikana on tärkeää. Juuristoalue ei voi toimia varastointialueena.
Lahoja puita ei kannata jättää paikkoihin, joissa ne ovat selvä riski ihmisille tai rakennuksille. Jos piha on suuri, voi lahopuu jatkaa elämäänsä pitkään ja tarvittaessa puun voi aidata. Käytävien varrelta tai rakennusten läheltä tulee poistotoimiin ryhtyä nopeammin. Joskus voi olla mahdollista jättää lahopuuta tontille, jos ympäristö sen sallii. Kantojen poistaminen jyrsimällä on harvoin tarpeellista.
Leviävien kasvitautien vaivaamia kasvinosia ei tule jättää tontille, vaan ne tulee hävittää asianmukaisesti siten, etteivät ne aiheuta lisääntynyttä riskiä ympäristön kasvillisuudelle. Neuvoja voi kysyä kunnan ympäristöviranomaiselta. Asemakaavoitetuilla alueilla tulee muistaa hakea kunnan rakennusvalvonnasta maisematyölupa puiden poistoon.
Muistojen puut
Pihapuiden joukossa on syytä huomioida muistopuut, joita on istutettu erilaisten tapahtumien tai vierailujen kunniaksi. Esimerkiksi vuonna 1967, Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi istutettiin kotikuusia yksityisille ja julkisille pihoille. Osuuskauppa jakoi asiakkailleen yli 30 000 kuusentainta ja taimen viereen laitettavia kuparilevyjä, joissa oli teksti ”Kotikuusi istutettu v. 1967, jolloin Suomi oli ollut 50 vuotta itsenäisenä valtakuntana". Laatat lienevät monin paikoin hävinneet, mutta varmasti näitä puita löytyy vielä seurantalojenkin pihoilta. Muistopuilla on kulttuurihistoriallista arvoa. Niiden olemassaolo olisi hyvä dokumentoida ja kirjata ylös. Jos tällainen puu poistetaan, on sekin hyvä laittaa muistiin. Joskus on olemassa valokuva puun istutustapahtumasta. Kuvapari, jossa puu näkyy vanhuksena, on arvokas tietolähde pihan kunnostuksen suunnittelijalle. Kuva kannattaa ottaa viimeistään silloin, kun päädytään kaatamaan puu. Olisiko vuosi 2017 uuden itsenäisyyspuun istuttamisen vuosi?
Muu kasvillisuus
Jos seurantalon pihalla on vanhoja perennoja, kannattaa tällainen istutus ehdottomasti kunnostaa. Perennoja voi jakaa. Työstä voivat olla kiinnostuneita paikalliset puutarhayhdistykset. Perennapenkin kunnostuksen yhteydessä voi järjestää vaikka taimienvaihtotorin, jossa paikalliset maatiaiskasvit pääsevät uusiin koteihin. Maatiaiskasvit ovat kasviemme aatelisia. Ne ovat elävää kulttuuriperintöä, joiden arvo on niiden geneettisessä perimässä ja monimuotoisuuden rikastamisessa. Maatiaiskasvi on kulttuurikasvi, jonka kehittymiseen ihminen on vaikuttanut ja joka on hyvin sopeutunut kasvupaikkaansa. Sopiva seurantalon piha voi toimia hyvänä turvapaikkana paikalliselle maatiaiskasville.
Vanhimmilta pihoilta voi löytyä myös muinaistulokkaita, eli arkeofyyttejä. Ne ovat kulttuurin seuralaiskasveja, jotka kertovat ihmisen toiminnan historiasta. Tällaiset kasvit ovat tulleet Suomeen ennen 1600-lukua. Vanhoilla kyläpaikoilla on hyvä vaalia myös tällaisia kasveja. Osa niistä on hyvin pieniä ja huomaamattomia. Tällaiset kasvit tarvitsevat myös kasvupaikkoja, joita ei hoideta liian siisteiksi. Kukkia ei leikata pois ennen siementen kehittymistä, kypsymistä ja varisemista.
Monet seurantalot sijaitsevat maaseudulla, suurilla tonteilla, joilla kasvaa luontaisesti suomalaisia luonnonkasveja. Tällaisen pihan kehittymistä kannattaa sopivissa määrin vahvistaa. Metsäpuutarha on helppohoitoinen ja luontoystävällinen valinta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi sopivaa jättää piha metsittymään ja siemensyntyiset taimet valtaamaan pihaa ja rakennusten nurkkia! Luonnonkasvit sopivat hyvin myös seurantalojen uudisistutuksiin, sillä ne ovat varmasti kestäviä ja maisemaan sopivia.
Pinnoitteita kannattaa seurojentalojen pihoissa maaseutuoloissa välttää. Satunnainen laajempi pysäköintitarve voidaan yleensä ratkaista pihan ulkopuolella, tai pihalta voi löytyä sopiva kuiva paikka, jonka vahvistettu nurmi kestää satunnaista pysäköintiä ja erilaista juhlaväen käyttöä. Asfaltointi tai laattapäällysteet eivät ole historialliseen miljööseen sopivia. Ne lisäävät pois johdettavan huleveden määrää, kun vesi ei pääse imeytymään maahan. Jos pinnoite on välttämätön, kannattaa tarkkaan harkita sen laajuutta ja mahdollisuutta käyttää puoliläpäiseviä ratkaisuja. Pihan olemassa oleva kasvillisuus voi kärsiä uusista pinnoitusratkaisuista, kun pihan veden virtausolosuhteet muuttuvat myös maan alla.
Hailuodon nuorisoseurantalo. Kuva Tuomas Uusheimo.
Valaistus
Pitkä, pimeä syys- ja talvikausi sekä valitettavasti myös ilkivalta saavat miettimään pihavalaistusta. Tärkeimpiä valaistavia paikkoja ovat liikenneväylät ja talon sisäänkäynti. Joskus voi olla tarvetta saada valoa myös pysäköintialueen lähistölle. Vaikka valaistus on tärkeä osa pihoja, haluaisin silti kannustaa malttiin. Kaapeloinnit piha-alueilla katkaisevat yleensä aina puiden juuristoa, mikä ei ole toivottavaa.
Valaistus myös muuttaa rakennuksen ja pihan suhdetta muuhun ympäristöön. Historiallisessa ympäristössä on arvo myös siinä, voimmeko kokea ympäristössä jotain sellaista, joka on ollut jo aiempien sukupolvien koettavissa. Jos valaistukseen päädytään, kehottaisin ensisijaisesti tutkimaan valaistuksen sijoittamista olemassa olevien rakennusten seiniin, rakennuksen estetiikka huomioiden. Uusia pihavalaistuksia suunniteltaessa tulisi välttää historismiin tukeutuvia ratkaisuja.
Iloa pihasta
Hyvä piha on turvallinen kaiken ikäisille ja eri toimintakyvyn omaaville käyttäjille. Se on sopusoinnussa luonnon, maiseman ja lähiympäristönsä kanssa. Se ilahduttaa, väreillä, tuoksuilla, muodoilla ja yllätyksellisyydellä. Hyvä piha on monikäyttöinen ja joustava. Se tarjoaa paikan levähtämiseen, oppimiseen ja toimintaan, sekä seurantalojen ollessa kyseessä yhteisölliseen kohtaamiseen.
Emilia Saatsi
Maisema-arkkitehti, Arkkitehti Safa
Artikkelin tulostettava versio (pdf)